Maanantaisin ensimmäinen luento alkaa jo kahdeksalta aamulla. Se on tuskaa, kun on neljä kuukautta saanut herätä ilman herätyskelloa, muina päivinä luennot kun alkavat kolmen jälkeen iltapäivällä. Tänä aamuna sain itseni kuitenkin ylös sängystä enkä ollut edes myöhässä ja opin paljon uutta. Luennon jälkeen palasin kotiin syömään, sillä iltapäivän luento oli yllättäen peruttu. Päivä oli harmaa ja sateinen, joten päätin ottaa torkut. Ja ruoan jälkeen toiset. Lopulta nukuin melkein koko päivän, enkä enää päässyt kouluun ollenkaan. Ja nyt kaikki muut – kämppikset – meni nukkumaan eikä mua väsytä yhtään ja mun päätä särkee enkä tiedä mitä tekis. Huoh.
Maanantai – paras päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti